Fransiskaanimaallikot olivat mukana, kun noin 8 000 ihmistä marssi ilmaston puolesta Helsingissä 20.10. 2018. Kulkue kokoontui eduskuntatalolle vaatimaan puolueita sitoutumaan konkreettisiin tekoihin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämän jälkeen käveltiin keskustan läpi Senaatintorille. Järjestäjätahoja olivat mm. Greenpeace, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Ilmastovanhemmat, Kansalaisareena, Kepa, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi.
Marssijoiden vaatimuksia olivat Suomen irtautuminen fossiilisista polttoaineista viimeistään vuonna 2035, nettopäästöjen saaminen nollaan vuoteen 2030 mennessä ja metsähakkuiden kasvun pysäyttäminen. Järjestäjät myös peräänkuuluttivat, että tavoitteisiin tulee päästä oikeudenmukaisella tavalla.
Miksi fransiskaanimaallikot sitten ovat mukana toiminnassa ilmaston puolesta? Yksinkertaisesti siksi, että se on velvollisuutemme pyhän Franciscuksen seuraajina ja uskovina katolilaisina. Pyhän Franciscuksen hengellisyydessä luontosuhde ja Jumalan kohtaaminen luomakunnassaan ovat keskeisiä pilareita. Vaikka hän ei tietenkään ollut luonnonsuojelija nykyisessä mielessä – eihän modernia ympäristökriisiä saati ympäristöliikettä ollut olemassakaan – voi hänen kyvyssään kokea luonto pyhänä nähdä esimerkin, joka velvoittaa luomakunnan suojeluun. Tässä hengessä pyhä Johannes Paavali II julisti Franciscus Assisilaisen luonnon ja eläinten suojeluspyhimykseksi vuonna 1979.
Myös paavimme Franciscus on korostanut luomakunnan suojelun velvoittavuutta kristityille. Hänen merkittävimpänä kannanottonaan ympäristönsuojelun saralla voitaneen pitää Laudato si' -ensyklikan julkaisemista vuonna 2015. Opetuksessaan paavi kritisoi kulutusideologiaa sekä köyhiä ja luomakuntaa riistävää vastuutonta kehitystä. Erityisesti hän kiinnittää huomiota ympäristön tilan rappeutumiseen ja ilmastonmuutokseen sekä kehottaa ripeisiin toimiin muutoksen pysäyttämiseksi.
Teksti: Elias Hämäläinen OFS nov, kuvat Risto Mantovani OFS