Fransiskaaninen käsitys työstä

FRANSISKAANINEN YHTEISÖ O.F.S. 26.10.1993

Luoteisprovinssin ja ítäprovinssin tiedonantoja nro 2/93. touko- elokuu

Työ on lahja, työnteko on armo

(Ajatuksia työn päivänä, 1. toukokuuta)

-- Kolme rakennustyöläistä oli hakkaamassa kiviä. Vieras lähestyi heitä. Hän kysyi ensimmäiseltä: Mitä te teette? - Ettekö te näe, vastasi tämä edes katsettaan kohottamatta, minä hakkaan kiviä. - Ja mitä te sitten teette, kysyi vieras toiselta. Huokaisten tämä vastasi: Minun täytyy ansaita rahaa. Vieras kysyi myöskin kolmannella: Entäpä te? Tämä katseli vierasta ja vastasi rauhallisesti: Minä autan katedraalin rakentamisessa.

Työntekijöitten vastauksissa piilee kovin erilaiset ajatukset työnteosta. Kun ajattelen, että työnteko muodostaa kolmanneksen elämästäni, on minulle tärkeää tietää, mitä se on ja miten minun tulee se suorittaa (tehdä). Myös kristittynä se koskee minua. Tästä dominoivasta elämänalasta kuitenkin sanotaan meille varsin vähän. Opettavista sanoista työn hyödyllisyydestä joutilaisuuden voittamiseksi, ruumiin kesyttämiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi on vain vähän apua.

Silloin ovat perinteiset fransiskaaniset ajattelutavat rohkaisevia.

Ensimmäisen kerran historiassamme, kuten A Rotzetter kirjoittaa, työnteko on Franciscukselle muutakin kuin paha (rangaistus), joka elämässä on kestettävä, joka kuuluu ”kauppaan”. Hän kutsuu yksinkertaisimpia töitä armoksi. Ne pitää ottaa kiitollisena vastaan ja toteuttaa; itse asiassa ne ovat itsestäänselvyys, johon on sydämen nöyryydestä myönnyttävä.

Tätä seikkaa on painotettu yhteisömme sääntöjen 21. artiklassa: “Franciscukselle työ on lahja ja työnteko armo. Päivittäinen työ ei ole vain toimeentulon väline, vaan mahdollisuus palvella Jumalaa ja lähimmäistä, ja myös tie kunkin oman persoonallisuuden taipumusten toteuttamiseksi. Vakuuttuneena siitä, että työ on oikeus ja velvollisuus, ja että kaikki toiminta ansaitsee kunnioituksen, sisaret ja veljet työskentelevät siten, että kaikilla olisi mahdollisuus työhön ja että työprosessi muodostuisi entistä inhimillisemmäksi. Vapaa-ajalla ja levolla on oma arvonsa ja nekin ovat välttämättömiä persoonallisuuden ylläpitämiseksi.

Jäsenet pitävät huolta työn ja joutilaisuuden tasapainottamisesta ja näkevät vaivaa toteuttaakseen sopivia vapaa-ajan vieton muotoja. Maailmassa haluamme elää evankeliumia P. Franciscuksen elämän hengessä. Silloin on välttämätöntä suhteuttaa työ ja vapaa-aika evankeliumin vaatimuksiin.

Silmäillessään ihmisen työntekoa prof. Kurt Koch kysyy kirjansa Aufbruch statt Resignation eräässä luvussa provosoivasti: “työtä kuolemalle vaiko työtä elämälle?”

EIämän mahdollistava työn luonne, jota vanhassa testamentissa painotetaan niin voimakkaasti, aiheuttaa nykyään taakan (Tragen), jota tarkastellessa ei voi välttyä päätelmältä, ettei inhimillinen työ vain hahmota meidän maailmaamme, vaan voi myös turmella sen.

Yhä enemmän työtä, aikaansaamista, paljastaa osallisuutemme suunnattomaan tuhoamistyöhön (K. Marti).

Raamatullinen näkökanta inhimilliseen työhön vaatii kriittisen työkäsityksen eli että inhimillisen työn arvo, samoin kuin työtä tekevien ihmisten arvo, ensin täsmää inhimillisen työn kautta toteutettavan työn tavoitteen kanssa. Se tarkoittaa, etteivät ekologiset kysymykset ratkaise työn tekemistä (siis vaikuta raaka-aineiden tms. valintaan).

Evankeliumin sanomaa puolestaan vastaa vain yksi käsitys työnteosta eli se, ettei inhimillinen työ ole vain ihmisen vallankäytön väline, vaan myös luodun yhteistyötä Jumalan luomistyössä ja siis myös solidaarisen säilyttämisen ja sisarellisuuden toimintaa.

Myös fransiskaaninen näkökulma on tärkeä. Franciscus ei halua sitoa työtekoa vastasuorítukseen eli palkkaan tai muuhun palkkioon, vaan myös palkaton työ on mielekästä. Työllä on itseisarvo myös ilman hyödykkeiden tuotantoa ja palkkaa, koska siihen liittyy humaani inhimillinen mielekkyys. Se on yhteistyötä Jumalan kanssa Iuomistyössä, ja yhteistyötä Jumalan valtakunnan hyväksi. Se on lahja, kutsumustehtävä ja armo.

Massatyöttömyyttä on katsottava ja arvioitava tätä taustaa vasten.

Massatyöttömyys ei osoittaudu ainoastaan taloudellisesti arveluttavaksi toiminnaksi, vaan raskauttavaksi hyökkäykseksi itse ihmisyyttä vastaan. Työttömältä ryöstetään työn kautta ihmiseksi tulemisen mahdollisuus. On myös harkittava, josko me esimerkiksi elämme evankeliumin mukaisesti sallimalla tehdä tai tekemällä "pimeästi" työtä ennen kaikkea sen vuoksi, kun sillä tavoin ryöstetâän muilta mahdollisuus työhön ja siten valtaosa heidän itsetunnostaan. Evankeliumin mukainen elämä velvoittaa meitä “oikeuteen työhön”, vaatimaan yhteiskunnassamme oikeutta työhön ja taistelua “työmaailman inhimillistämiseksi”, sen tekemiseksi humaanimmaksi.

Exoduksessa (20.2) ilmenee vanhatestamentillinen jumala Jumalana, joka on kääntänyt orjuuttavat ja ihmisarvoa alentavat työolot vapauttaviksi ja ihmisarvoisíksi. Israel on siis nähnyt Jahven perustavan historiallisen avun, jossa Hän johdatti israelilaisel pois orjuuttavista työoloista ja johdatti heidät kestävämpiin ja myös siedettävämpiin työoloihin. (vrt. DTn 26,5-9). Vanhan testamentin Jumala huolehtii kansansa inhimillisistä työolosuhteista. Siksi hänellä on myös sydämen asiana sapatti (Exodus 28,8-11). joka oli Israelissa tärkein työoikeudellinen määräys - tuo säännöllisesti toistuva, täydellinen työtön jakso, jota joku on kuvannut “säännölliseksi lakoksi“. Sapatti toimii inhimillisen työn säännöstelijänä ja inhimillistäjänä.

Työnteko yksistään ei tee inhimillisestä elämästä mielekästä. Myös tästä raamatullinen sanoma puhuu yhteiskunnalle, joka on asettanut ihmiselle ja jopa Iuomakunnalle suorituspakon. Tämä sanoma vapauttaa suorituspakon käskystä. Se ei vapauta ihmistä kaikesta toiminnasta, mutta kylläkin “pakosta vanhurskauttaa" itsensä suoritusten kautta. Hänen elämällään on joka tapauksessa merkitys

-- ei ainoastaan menestyksen kautta, vaan myös epäonnistumisten kautta,

ei ainoastaan loistosuoritusten vaan myös virhesuoritusten kautta,

ei ainoastaan suoritustason nousun vaan myös sen Iaskun mukaan.

ei ainoastaan onnen vaan myös epäonnen,

ei ainoastaan elämän vaan myöskin kuoleman kautta.

(kuten H. Küng kirjassaan Vanhurskaus tänään, on asian määritellyt).

Raamatullinen sanoma tuo tietoisuuteemme, että ihminen on rajattomasti paljon enemmän kuin hänen työnsä ja suorituksensa, mutta se sanoo myös, että työ on Iahja ja työnteko armo, jos etsimme sen ymmärtämistä sanoman hengessä.

P Ubald H. OFM


(Valokuvat: Fransiskaaniveljiä työnteossa Mission Santa Barbarassa, Kaliforniassa, 1900-luvun puolivälissä.)