Pyhä Franciscus ja luonto


Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä autuas paavi Johannes Paavali II nimitti pyhän Franciscuksen ekologian ja luonnonsuojelun taivaalliseksi suojelijaksi 29.11.1979. Pyhän Franciscuksen muistopäivää 4.10. onkin hänen persoonansa johdosta vietetty myös Maailman eläinten päivänä jo vuodesta 1931.
Täällä meilläkin on useita yhdistyksiä, joiden toiminta tähtää luonnon tai joidenkin tiettyjen eläinten suojeluun. Jäsenyys niissä tai ihmisoikeusjärjestöissä samoin kuin yhteiskunnan yleishyödyllisiin yhdistyksiin kuuluminen on aina julkinen kannanotto itsekunkin sydäntä lähellä olevaan asiaan.

Välitämmekö ympäristöstämme aidosti?
Kriittiset meistä ovat huomanneet, että tekninen kehitys sallii meidän elää mukavasti ja pitää yllä korkeaa elintasoa, mutta samalla se myös vaatii meiltä yhä kasvavaa energian käyttöä ja muuta kulutusta. Paikallisesti se ilmenee esimerkiksi siten, että ellemme kuluta tarpeeksi sähköä, nostetaan sähkömaksua, koska sähkölaitokset joka tapauksessa tarvitsevat budjetoimansa tulot toimintaansa. Entä jos emme käytä tarpeeksi vettä? Silloin vesilaitos tekee vedenjuoksutuksen puolestamme. Muutoin putkistoihin muodostuu haitallista levää.
Maailmanlaajuisesti vaikutamme ympäristöömme myös muunlaisella liiketoiminnalla: sademetsien mittava kaataminen yhdessä ilmansaasteiden lisääntymisen kanssa on aiheuttanut ilmeisesti pysyviä muutoksia ilmakehäämme.
Havupuut ovat ikivihreytensä ansiosta meidänkin kaupunkiemme keuhkot. Ne puhdistavat ilmaa ympäri vuoden. Miksi siis koristeistutuksissa pyritään varsin yksipuolisesti käyttämään lehtipuita ja -pensaita ja kaadetaan pihapiirin havupuut niiden tieltä? Otsonikato on todellisuutta. Se ei ole vielä elämämme pahin mörkö, mutta sen suhteen ei saa olla välinpitämätön. Välinpitämättömyys on aikamme kuolemansynti.

Suhtautuminen kansalaistottelemattomuuteen
Viime vuosina olemme saaneet yhä toistuvasti lukea ekoterroristeiksi kutsuttujen iskuista. Meiltä on kysytty, miten fransiskaanimaallikot suhtautuvat sellaisiin tekoihin.
Kerratkaamme siis nyt vielä tässä: fransiskaanimaallikot kuten muutkaan fransiskaanisen perheen jäsenet eivät ole väkivaltaisia eivätkä riko lakeja. Kansalaístottelemattomuus eli silloin tällöin kotimaankin virallisen kannan vastainen oman kansalaismielipiteen ilmaiseminen on kyllä tullut ja tulee aina kyseeseen erityisesti silloin, kun ihmisoikeuksia on jossain poljettu ja poljetaan. Kansalaistottelemattomuus on joko passiivista tai aktiivista toimintaa, mutta se ei koskaan ole väkivaltaista eikä länsimaisia lakeja rikkovaa. Kansalaismielipiteen voimme hyvin ilmaista ilman mielenosoituskulkueitakin, kun valppaina tarkkaamme, minkä maan tuotteita ostamme: onko ne tuotettu lapsi-, vanki- tai orjatyövoimalla, onko ne tuotettu luontoa säästäen vai sen todellisesta hyvinvoinnista piittaamatta. Aina voimme lisäksi valita, onko mahdollisena lomakohteenamme valtio, joka ei täytä oikeudenmukaisuuden kriteerejämme.
Mielestämme eläimiä ei saa kasvattaa vankiloissa eli turkistarhoissa ihmisen ahneuden, rahakkuuden näyttämisen tai muun turhamaisuuden tyydyttämiseksi. Ei ole ollut reilua vangita Luojan luomaa, alun perin villiä luonnonelävää, kasvattaa (”jalostaa”) sitä sukupolvesta toiseen pelkäksi vangiksi, jonka elämäntehtävänä on tulla turkikseksi. Sellainen huutaa nahkana kantajansa yllä. Tietyissä ilmastoissa, myös meillä, lämmin pukeutuminen on välttämättömyys. Voimme kuitenkin Iöytää vaatetukseksemme muitakin vaihtoehtoja kuin tarhattujen eläinten nahat.
Pyhälle Franciscukselle eläimet olivat eläimiä. Hän ei ollut vegaani. Hän söi lihaa ja maitotuotteita. Tänä päivänä sanoisimme, että hän söi iloisen kanan munia ja onnellisen possun lihaa. Hän ei kuitenkaan mässäillyt vaan paastosi paljon. Veljet ja pyhä Clara olivat jopa huolissaan hänen ankarasta askeesistaan.
Meidän omatuntomme kolkuttaa nykyaikaisten munituskanaloiden, broilerikasvattamoiden ja muun lihakarjan tehokasvatuksen vuoksi: olisiko sen tähden paras tyytyä eläinproteiinin lähteenä vain kalaan ja siinäkin mieluimmin itse vapaista vesistä ongittuun - ellei sinilevä ole pilannut vesistöã. Meillä on vapaus valita, mitä suuhumme panemme. Meillä on myös tiedon hankkimisen vapaus ja vapaus ajatella sydämellisesti järjellä.

Kaiken olevan jumalallisesta alkuperästä
Miksi nykyajan valistuneena pidetty ihminen enää ylipäänsä päsmäröi luontoa? Emmehän me ole kosmoksen keskus emmekä luomakunnan valtiaita. Emme ole luonnon hallitsijoita, olemme luonnon hoitajia. Samat luonnonlait koskevat meitä kaikkia. Kaikella ja kaikilla luomakunnassa on itseisarvonsa: perusoikeus olla olemassa omana itsenään.
Pyhälle Franciscukselle tämä maailma oli peili Jumalan hyvyydestä. Hän näki luoduissa Rakastettunsa käden jäljet. Se on paljon enemmän kuin pelkkää luonnon kunnioittamista, enemmän kuin raamatulliset kuvat ja niiden opetukset. Pyhälle Franciscukselle luonnossa ja maailmankaikkeudessa - jonka hän käsitti ja näki historiallisen aikansa vuoksi eri tavalla kuin me - kaikella elollisella ja elottomallakin oli yhteisen Luojan luomistyön tähden sama arvo ja oikeus kuin ihmisellä. Ihmisen on toteutettava tätä tasa-arvoa.
Jos kykenemme sisäistämään tämän ajatuksen luotujen perusoikeuksista, kohtaamme toisemme Assisin pienen köyhän hengessä, ja kenties jotenkin saavutamme hänen mielenlaatunsa. Silloin olemme todellakin ”palvelemassa, tunnustamassa ja tottelemassa Luojaamme, kukin oman luontomme mukaan”

Niin tapahtukoon, pax et bonum!
Tuulikki Tuuri OFS