tiistai 9. lokakuuta 2018

"Maalikkofransiskaani juhliva merk- vuottans Raumal"

Meille suomalaisille fransiskaaneille Rauma on historiallisesti tärkeä kaupunki. Paikkakunnalla nimittäin sijaitsi keskiajalla fransiskaaniveljien konventti. Vanhassa Raumassa sijaitseva Pyhän ristin kirkko onkin rakennettu 1500-luvun alkupuoliskolla kyseisen yhteisön pyhätöksi. Siksi olikin erityisen merkittävää, että saatoimme juhlia 70-vuotista taivaltamme Suomessa juuri Raumalla yhdessä luterilaisten sisarustemme kanssa.

Kaksipäiväistä juhlasymposiumia vietetettiin kauniissa syyssäässä viikonloppuna 6. - 7. 10. Lauantaina ohjelmaan kuului maallikkofransiskaanien historiaa esittelevän valokuvanäyttelyn avaaminen, yhteisön esimiehen Marko Pitkäniemen OFS urkukonsertti ja kirkossa järjestetty kompletorium. 




Sunnuntai oli juhlien pääpäivä ja silloin vietettiin myös sekä luterilaista että katolilaista messua. Jälkimmäisen toimitti dominikaaniveli Gabriel Salmela OP. Raumalaisten
isäntiemme kutsusta myös katolilaiset fransiskaanit osallistuivat luterilaisen messun avustamiseen. Samassa ekumeenisessä hengessä kokoonnuttiin myös yhteen
keskustelemaan ja juomaan kirkkokahvit. Isäntämme ja emäntämme Taneli Ala-Opas ja Riitta Granroth esittelivät meidät raumalaisille ja veli Marko kertoi kuulijoille, keitä me oikein olemme ja mihin uskomme.

Paikallinen media oli kiinnostunut fransiskaanien vierailusta Raumalla, kuten saatoimme huomata maanantaina ilmestyneestä Länsi-Suomen jutusta. Onnitteluita merkkivuotemme johdosta saimme myös Franciscus Sällskapetilta ja anglikaanisilta tertiaareilta. Kiitos heille muistamisesta! 

Pax et bonum.


Teksti: Risto Mantovani OFS ja Elias Hämäläinen OFS nov; kuvat: Risto Mantovani

torstai 4. lokakuuta 2018

Vierailulla Kaarinassa

Kaarinan luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Ville Niittynen tunnetaan fransiskaanien ystävänä jo aiemmilta vuosilta, jolloin hän toimi paimenvirassa Rauman seurakunnassa. Tuo Lounais-Suomen rannikkokaupunkihan oli keskiajalla maamme fransiskaanien toinen keskus Viipurin lisäksi. Niittynen halusi esitellä nykyajan katolilaisia fransiskaaneja seurakuntalaisilleen ja kutsui edustajiamme puhumaan ikäihmisten kerhoon. Visiitti järjestyi viimein lokakuun alussa.

Meistä paikalle lupautuivat Risto Mantovani OFS ja Hanna Olin OFS, jotka yllättyivät osakseen saamastaan kiinnostuksesta: paikalle oli saapunut jopa nelisenkymmentä henkilöä.

Kirkkoherra Niittynen esitteli vieraat ja kertoi hieman yhteisestä historiastamme hänen kanssaan. Sisar Hanna ja veli Risto alustivat maallikkofransiskaaneista Suomessa ja fransiskaanisesta spiritualiteetista sekä esittelivät myös fransiskaanista kirjallisuutta. Lopuksi oli varattu aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Tällaiset ekumeeniset tapahtumat ovat aina meille fransiskaaneille mieluisia ja hengellisesti antoisia.

Toivotamme lukijoille siunattua pyhän Franciscuksen muistopäivää 4.10. 2018. 
Pax et bonum!





Teksti: Risto Mantovani ja Elias Hämäläinen OFS nov; kuvat: Risto Mantovani

torstai 27. syyskuuta 2018

Paavi Franciscus Tallinnassa

Ei ole varmaankaan suuri salaisuus, että paavi Franciscus on erityisen pidetty juuri fransiskaanien keskuudessa. Onhan kyseessä ensimmäinen paavi, joka valitsi nimensä pyhän Franciscuksen mukaan. Moni näkee hänen vaatimattomassa olemuksessaan ja köyhien etusijalle asettamisessaan paljon samaa kuin Assisin il Poverellossa. Emmekä me suomalaiset maallikkofransiskaanit ole paavirakkaudessamme mikään poikkeus. Niinpä kun sain keväällä kuulla, että pyhä isä saapuisi Tallinnaan osana syyskuussa tekemäänsä Baltiaan suuntautuvaa apostolista matkaansa, tiesin, että minun olisi päästävä paikalle.

Tiistai 25.9. oli koittanut Suomenlahden etelärannikolla koleana ja tuulisena. Onneksi veli aurinko välillä lähetti pikkusisar fotoneitaan pilvien lomasta  kylmien jäsentemme lohduksi. Oli iltapäivä ja tärisimme vaimoni Emilian kanssa Vapauden aukion reunalla huteralla puupenkillä. Edessä olisi matkan huipennus: paavillinen messu kymmentuhatpäiselle kirkkokansalle ja yleisölle. Odottavaan jännitykseen ja fyysiseen epämukavuuteen sekoittui pelkoa alla tutisevan istumavälineen kestävyydestä - sitä ei ainakaan huojentanut se, että takanamme yksi penkeistä sortui paukahtaen pyhiinvaeltajaparkojen pakaroiden alla. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Päätin kohdistaa painoni jaloille ja olla mahdollisimman liikkumatta. Reumaatikkona tunsin ylipäätään kiitollisuutta, että sain lepuuttaa hetken jalkojani ja selkääni.

Vähän ennen neljää aukion Vanhan kaupungin puoleiselta sivustalta alkoi kuulua huutoa. Viron ja Vatikaanin liput heiluivat villisti ihmisten käsissä. Paavi saapuisi! Kysyin nopeasti Emilialta, tahtoisiko hän mennä katsomaan. 

-Mene sinä vain, jos haluat, kuulin takaani kiiruhtaessani kohti reuna-aitaa. 

Pyhä isä kulki papamobilellaan hurraavien ihmisten keskellä. Kaivoin taskustani kännykän ja räpsin villisti kuvia. Franciscus vilkutti, kätteli ja säteili vilpitöntä hymyään. Tunsin hänet nähdessäni, että tuollainen ilo ja lempeys voi olla lähtöisin vain itsestään Kristuksesta. 

-Papa Francesco, huusin möreällä äänelläni hänen tullessaan kohdalleni ja kurotin kättäni.

Kevyt kosketus kämmenselkään, ja hän oli jo mennyt ohitseni. Paavin käsi tuntui omassani kylmältä ja pehmeältä. Koko ihminen tuntui yhtäkkiä konkreettiselta, hauraalta ja kovin haavoittuvalta. Kuinka sopivaa tämä olikaan: Franciscushan on koko paaviutensa ajan korostanut, ettei kristittyjen tule pitää häntä itseään minään, vaan seurata vain Häntä, jonka palvelija paavikin on. "Kristuksen palvelijoiden palvelija".

Pyhässä messussa paavia avusti satakunta pappia - näiden joukossa myös lukuisia meidän suomalaisten seurakuntiemme paimenia, piispamme Teemu mukaanlukien. Luoja oli meille uskoville armollinen ja piti sateen loitolla, vaikka välillä näyttikin siltä, että vettä tulisi niskaamme milloin tahansa. Itse messu oli kaunis ja juhlallinen niin kuin paavilliselta messulta sopii odottaakin.

Saarnassaan paavi vertasi päivän lukukappaleeseen (2. Moos. 19:1) viitaten Viron kansaa Egyptin orjuudesta vapautettuun Israeliin. Hän kuitenkin varoitti vaarasta palvella vieraita jumalia, kuten kävi heprealaisille autiomaassa. Kristityillä valittuna kansana on erityinen velvollisuus koko maailmaa kohtaan.
"Meidän täytyy näyttäytyä lähellä toisia olevina, kykenevinä mietiskelyyn, myötätuntoon ja valmiuteen viettää aikaa toisten kanssa niin usein kuin välttämätöntä. Tämä on “rinnalla kulkemisen taitoa”. Sitä toteutetaan ”läheisyyden” parantavalla rytmillä, kunnioittavalla ja myötätuntoisella katseella, joka kykenee parantamaan, vapauttamaan ja rohkaisemaan kasvua kristillisessä elämässä."
Paavin koko saarna on luettavissa sivustolla katolinen.fi.


Pyhän isän vierailu Virossa oli tietenkin tärkeä myös meille katolilaisille Suomessa. Meitä olikin saapunut Tallinnaan runsain joukoin - tämän saattoi jo päätellä Vapauden aukiolle heiluvien siniristilippujen määrästä. Tuntui, että niitä vilisi suorastaan enemmän kuin Vatikaanin tai Viron vastaavia. Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti arvioi Ylelle, että lähes viidensadan seurakuntien kautta matkustaneiden lisäksi itsenäisesti matkustavia saattoi olla toinen mokoma. 

Yöllä en saanut unta. Kaikki tapahtunut, ja sen herättämät tunteet ja ajatukset pitivät Nukkumatin loitolla. Ruumiini kävi edelleen ylikierroksilla. Olin nähnyt paavi Franciscuksen! Istuin tuntikausia hostellimme kylmällä parvekkeella Kalamajan kaupunginosassa tuijotellen tummaa yötaivasta ja autojen valoviiruja alla avautuvalla kadulla. Lopulta uupumus sai voiton, ja nukuin sikeästi seuraavaan Baltian laupiaaseen aamuun saakka.

Elias Hämäläinen OFS nov


Kuvat: Elias Hämäläinen

lauantai 22. syyskuuta 2018

Fransiskaaninen kutsumus toteutuu arjessa

Sosiaalinen vastuu ja toiminta ovat keskeisiä osia fransiskaanien spiritualiteetissä. Parhaimmillaan solidaarisuus köyhiä kohtaan saa hyvin konkreettisia muotoja, kuten tässä tapauksessa sisaremme Liisa Kärkkäisen OFS elämässä. 

Kuvassa Liisa myy iltatorilla Hangon katulähetyksen naisten pajan tuotteita. Naisten paja tarjoaa töitä pitkäaikaistyöttömille naisille, ja toiminnalla saaduilla varoilla tuetaan vähävaraisia. Liisa on toiminut vuosikymmeniä köyhien ja syrjäytyneiden hyväksi - viimeksi Helsingin Sällikodin asumisyksikössä.

Kiitämme Jumalaa siitä huolenpidosta köyhiä ja heikkoja kohtaan, jota hän on osoittanut sisar Liisan kautta!

Teksti: Risto Mantovani OFS ja Elias Hämälänen OFS nov; kuva: Risto Mantovani

maanantai 17. syyskuuta 2018

Pyhiinvaellus Pyhän ristin kirkkoon


Hattulan Pyhän Ristin kirkossa vietettiin taas 15.9. Ristin ylentämisen juhlaa. Pyhiinvaeltajia oli sateesta huolimatta saapunut paikalle lähes kirkkosalin täydeltä - näiden joukossa myös fransiskaanimaallikoiden edustajia. Hartauden toimitti dominikaaniveli Marie-Augustin. Tilaisuus oli ristin ylentämisen riemua ja hartautta!


Hattulan kaunis tiilikirkko on luonteva paikka pyhän ristin ylistämiseen. Keskiajalla siellä säilytettiin Kristuksen pyhän ristin reliikkiä ja se tunnettiin tästä syystä tärkeänä pyhiinvaelluskohteena koko Pohjoismaiden alueella.

Kirkko viettää Pyhän ristin juhlaa muistaakseen, kuinka perimätiedon mukaan pyhä Helena (keisari Konstantinus Suuren äiti) löysi Kristuksen ristin Jerusalemissa vuonna 326.  Paikalle rakennettiin Pyhän haudan kirkko, joka vihkimispäivän mukaan juhla on ajoitettu. Syvemmässä hengellisessä merkityksessä Pyhän ristin ylentäminen johdattaa ajatuksemme evankeliumin ytimeen.


Kumarramme ja ylistämme sinua, Herra Jeesus Kristus, koska ristisi kautta lunastit koko maailman.

 Teksti ja kuvat: Risto Mantovani OFS ja Elias Hämäläinen OFS nov

torstai 13. syyskuuta 2018

Fransiskaanimaallikot Suomessa 70 v.

Kuluva vuosi on tärkeä virstanpylväs fransiskaanien kolmannelle sääntökunnalle Suomessa. Kaikki alkoi vuonna 1948 ensimmäisten jäsenten annettua lupauksensa Helsingissä. Henkilökohtaisista ja käytännöllisistä syistä oli luonnollista liittyä Luoteis-Saksan provinssiin, johon olemme kuuluneet tähän päivään asti.

Pyhä Franciscus Assisilainen (1181-1226) laati säännöt veljilleen (I sääntökunta), sisarilleen (II sääntökunta) sekä maallikkoseuraajilleen (III sääntökunta), jotka kaikki toteuttavat fransiskaanista kutsumustaan omilla tahoillaan. Suurin osa maailman fransiskaanimaallikoista kuuluu OFS (Ordo Franciscanus Saecularis) -fraterniteetteihin eli yhteisöihin, joiden jäsenet elävät spiritualiteettinsa mukaista kutsumustaan omassa työssään, naimisissa tai naimattomina sekä palvellen kirkkoa ja lähimmäisiään maailmassa. Suomen yhteisö on Euroopan ja koko maailman pienimpiä, mutta on siitä huolimatta varsin elinvoimainen.

Maallikkofransiskaanien perustoimintaan kuuluvat säännölliset tapaamiset, kokoukset ja kaikille avoimien opintopiirien pitäminen. Hiljentymispäivät, retriitit ja aktiivinen osallistuminen kirkon liturgiseen elämään ovat niin ikään tärkeitä hengellisen elämän peruspilareita - tietenkään iloista mieltä ja huumoria unohtamatta.

Juhlavuotemme tähänastiset päätapahtumat ovat olleet piispanmessu Helsingissä Pyhän Marian kirkossa 28.8. sekä sen jälkeen järjestetty valokuvanäyttely ja kahvitilaisuus (kuvassa vasemmalla). Vuosi huipentuu ekumeeniseen Franciscus-viikonloppusymposiu-
miin Raumalla 6.-7.10. Siellä sijaitseva Pyhän Ristin kirkko oli fransiskaaniluostarin pyhättö keskiajalla. Rauman Franciscus-talossa järjestetään näyttely ja konsertti. Sekä luterilainen että katolinen messu ovat peräjälkeen sunnuntaina 7.10. "Sääntökuntaekumeniaakaan" emme ole unohtaneet, sillä katolisen messun viettää dominikaaniveli Gabriel Salmela OP; näin dominikaanien ja fransiskaanien veljellinen yhteys tulee kauniisti esille. 

Tervetuloa kaikki Raumalle kanssamme. Pax et bonum!
              
Marko Pitkäniemi OFS,
yhteisön esimies

Kuvat: Elias Hämäläinen OFS nov