In memoriam: Tuulikki (Tuitu) Tuuri OFS
18.8.1936 – 29.11.2018
Tuulikki oli kotoisin Helsingistä. Hänen isänsä oli kultaseppämestari ja äiti hopeoitsija. Tuulikki oli kuusilapsisen perheen toiseksi nuorin. Tuulikki oli talvisodan aikana sotalapsena Ruotsissa yhdessä vanhempien siskojensa kanssa. Jatkosodan aikana he taas olivat turvassa Kuopiossa mummolassa. Tuulikki oli nuorena partiolainen ja pikaluistelija. Hänen veljensä sai pula-ajasta huolimatta hankittua hänelle käytetyt pikaluistimet Norjasta. Tuulikista ei kuitenkaan koskaan tullut veljensä veroista luistelijaa. Veli menestyi MM-tasolla ja Tuulikki nuorten piiritasolla.
Kirjoittaminen oli Tuulikille aina rakas harrastus ja välillä työkin. Hän oli Osuustukkukaupan mainososaston copyrighterina. Sittemmin hän oli Kauppapuutarhojen liitossa ja Kauppapuutarhalehdessä ja teki töitä kotoa nuoremman lapsen ollessa pieni. Sitten hän työskenteli pitkään Lääkärilehden sihteerinä ja taittajana, kunnes jäi eläkkeelle. Koululaisena hän oli kirjoittamansa näytelmän mestarillinen tonttu, joka tirkisteli ja tarkasteli ja tutkisteli – se aiheutti jopa riidan hänen pikkusiskonsa ja tämän luokkatoverin välille, koska luokkatoverit uskoivat vakaasti, että Tuulikki oli ihan oikea tonttu. Tuulikki kirjoitti monet näytelmät Balderin salissa järjestettyihin juhliin niin Juventus Catholicalle kuin myöhemmin seurakuntien lastenjuhliinkin. Hän kirjoitti runoja ja myös mietiskelyjä ja lukuisia esitelmiä.
Tuulikki liittyi pyhän Franciscuksen innoittamana katoliseen kirkkoon 1956. Hän kuului nuorena Juventus Catholicaan ja oli partiolippukunta Sanctus Franciscuksen yliakela eli sudenpentujen päällikkö. Hän oli Juventus Catholican puheenjohtaja 1960-luvulla. Juventuksen moderaattori isä Jac Reijnders SCJ vihki puheenjohtaja Tuulikin ja varapuheenjohtaja Raimo Tuurin avioliittoon.
Tuulikki oli pitkään Teresa-yhdistyksen jäsen ja myös johtokunnan jäsen 1980-luvulla. Hän oli kutsuttuna Pyhän Marian seurakunnan seurakuntaneuvostossa 1980-luvulla, vaikka kuuluikin tuolloin Pyhän Henrikin seurakuntaan. Sittemmin hän oli Pyhän Henrikin seurakunnan seurakuntaneuvostossa 1990-luvulla.
Ennen kaikkea Tuulikki oli maallikkofransiskaani (OFS). Pyhä Franciscus oli hänen suojeluspyhimyksensä ja innoittajansa. Hän tahtoi elää Kristusta seuraten pyhän Franciscuksen hengessä. Tätä henkeä hän pyrki viljelemään omassa arjessaan, työssään ja lähipiirissään. Fransiskaanimaallikot ovat osa ns. fransiskaanista perhettä, jonka muodostavat kaikki fransiskaaniset sääntökunnat. Franciscus-juhla Kökarissa Ahvenanmaalla ja osallistuminen fransiskaanisen yhteisön kansainväliseen toimintaan, muun muassa Euroopan fransiskaanien Eufra-viikkoihin olivat Tuulikille henkireikiä. Hän esitelmöi Franciscuksesta sekä fransiskaanisen perheen jäsenille että kutsuttuna esitelmöijänä laajemminkin.
Tuulikki oli rakastava äiti lapsilleen ja Tuitu-mummi lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapselleen – kaikille tuki ja turva. Hän jäi leskeksi 1996 ja eläkkeellä jäätyään muutti Tampereelle lähemmäs tyttärensä perhettä.
Tuulikki menetti liikuntakykynsä halvaannuttuaan äkillisesti toukokuussa 2017. Pitkän sairaalajakson jälkeen hän siirtyi vanhanhainkotiin, jossa perhe kävi hänen luonaan lähes päivittäin. Hänen vointinsa heikkeni pitkän ajan kuluessa lisää. Marraskuussa 2018 hän sairaiden voitelun saatuaan nukkui yöllä rauhallisesti pois myrskytuulen saatellessa hänet ikiuneen.
Hautajaiset toimitettiin 21.12.2018 Tampereella. Antakoon Jumala hänelle ikuisen levon.
(Teksti on ilmestynyt aiemmin hiippakuntalehti Fideksessä.)
Matkalla pyhän Franciscuksen kanssa 
